Pahimmasta helvetistä selvitty

Viimesetkin sovinnot hiottu ihmisten kanssa .. on niitä vielä muutama. Mutta periaatteessa, mua ei edes kiinnosta. Oon selvinny pahimmasta, ainakin osittain. Oon päässy parempaan vauhtiin elämässä ja tuntuu kun nousisin ylämäkeen nytten pitkän alamäen jälkeen. Viimeyö oli ensimmäinen yö, kun sain nukkua ilman itkua ja pelkoa, että seuraavana aamuna pitää taas mennä kouluun. Nukahdin ilman itkua, heräsin hymyillen ja hyvillä fiiliksillä kouluun, mutta kun saavuis tunnille .. yllätysyllätys 12 aikaan vasta, niin ilmoitetaan, että koulu on loppunu juuri, joten menin istuskelemaan aulan sohville. Mietien meilessäni sitä, miten kuvaisin tätä mennyttä kolmea kuukautta, mitä haluaisin sanoa vielä ihmisille.

''Pienestä asti, menny läpi harmaan kiven. Monesti kaatunu ja tehny virheitä.

Ikinä en luovuta, enkä ikinä myöskään lannistu.

Minne tää tievie, miltä tää tie tulee näyttää, sitä ei voi ennustaa vielä.

En syntyny tähdeks, enkä sitä väitä olevan. 

Oon vaan tyttö, joka yrittää todella ja pakko sanoa, että nää kokemukset

parhaiten mua on opettanu.

En oo kenellekkään hyvä esimerkki, joskus päässy sammakoita suusta

Välillä meno kaivannu hieman jarrutusta, mut mä elän nyt elämääni täysil,

miten tässä käy sit, niin käy sit niin.''

Nyt en voi muuta kun huokasta helpotuksesta, että mä selvitin siitä helvetistä, mikä tuntu ikuisuudelta. Päivät meni hitaasti ja yöt sitäkin hitaammin. Mä tajusin kaiken tän aikana, että vihas jotkut ihmiset ketä tahansa kuinka paljon vaan, jos se ihminen ei oo mulle tehnyt mitään, mä en sitä tuomitse. En haluu jättää ketään yksin, en kenenkään kokevan samaa olotilaa mitä mä kestin. Oon aiheuttanu ihmisille entisillä teoillani paskaa, mutta mun teot ei oo mitään tähän verrattuna. Mua rangaistiin pahasti menneistä, ehkä liiankin pahasti. Välillä mietin oliko tää kaikki mulle oikeesti ihan oikein. Jos mun tukena ei olis pysyny ja ollu se yks ja sama ihminen koko ajan, mä olisin käyttäny tilaisuuden hyväksi ja luovuttanu mun elämän.

'' Emmä olis jaksanu tätä yksin, siks oikeet ystävät ympärillä vieläkin.

Tukemas, et jaksan aamulla herätä.''

Nyt mä jatkan elämääni, yritän unohtaa menneet ja antaa itelleni ja myös muille anteeks. Elämä tulossa uusien hyvien ja pahojen kokemuksien kera, mut tätä se elämä on ja elämä opettaa :) Muuta en tän jälkeen osaa sanoo. Tällä hetkellä elämä rullaa joten kivaa kylmää alkukevättä kaikille tasapuolisesti :)